Mielen Avaimia

Elämän tarkoitus, Sielun Sopimus ja muistaminen

Elämän tarkoitus, Sielun Sopimus ja muistaminenIhmisen pienestä ajatusmaailmasta ja rajallisesta ymmärryksestä kertoo hyvin se, että usein kuulee kerrottavan, että olen ollut kuulemma entisessä elämässäni joku jopa tietty henkilö taikka joku tietynlainen henkilö. Kuvitellaan, että menneen elämän muistaminen tarkoittaa nimenomaan jonkin konkreettisen elämän muistamista.

Ehkä voi olla tämäkin mahdollista joillekin hyvin poikkeuksellisen hengellisen kyvyn omaavalle henkilölle ja juurikin hetkellisesti pienille lapsille joskus.

Mutta ennen kaikkea virheellinen ajatus on se, että jonkin menneen elämän muistamisessa olisi oleellista muistaa se konkreettinen henkilöitymä itsestä jossain elämässä.

Tunnettu esimerkki tästä väärin ymmärryksestä ja ihmisen ajattelun rajallisuudesta on muinaisen Pythagoraan ajalta.  Kun viisas Pythagoras oli kertonut oppilailleen jälleensyntymisestä, olivat oppilaat syventyneet tähän oppiin ja alkaneet kertoilla toisilleen kuka ja mitä he olivat entisessä elämässään olleet. Aika moni oli mielestään ollut joku muinainen suuri hallitsija taikka soturi tai muu historian merkkihenkilö.

Oppilaat sitten kertoivat myös Pythagoraalle näistä havainnoistaan ja kuvasivat kuinka väkevänä voivat muistaa noita menneitä elämiään.  Oppilaat olivat udelleet Pythagoraalta kuka ja mikä hän on mahtanut olla joskus aiemmassa elämässään? Tähän oli Pythagoras vastannut hymyillen: ”Silloin kun te olitte suuria historiallisia henkilöitä, silloin minä olin kukko!”

Näin Pythagoras halusi opettaa oppilailleen, että mielikuvitukselle ei pidä antaa valtaa.

Jälleensyntymän muistamisessa on kyse jostain aivan muusta muistamisesta

Jälleensyntymän muistamisessa on kyse henkisestä ymmärtämisestä. Muistamisessa on kyse sen muistamisesta ja vielä enemmän ymmärtämisestä, millaista matkaa on tehnyt, muistaa pieninä sävähdyttävinä hetkinä jotain itsestään, sillä henkisellä tasolla missä on ollut ja mitä silloin koki sielussaan.

Kyse on matkasta ja sen muistamisesta. Kaikki muu muistaminen joko kuviteltu tai joillekin erittäin harvoille todellinen henkilön muistaminen, on vain uteliaisuuden tyydyttämistä, hauska tietää osiota. Sillä ei ole mitään tekemistä Sielun Sopimuksen ja Elämän tehtävän kanssa. Elämän tehtävä liittyy tähän elämään. Ei menneisiin.

Mutta kehittyminen henkisesti, sen voi muistaa jostain aiemmasta elämästä hetkittäin. Voi muistaa ja oivaltaa hetkellisesti jonkin menneisyyden ymmärtämättömyyden tilan. Taikka saa välähdyksen omaisesti kuvan jostain syvästä tiedosta ja ymmärryksestä mikä on kulkenut mukana jo useita elämiä.

Tämä elämä on tarkoitettu oppiainekseksi. Sielun Sopimus löytyy aina tämän hetkisestä elämästä.

Pohdi

Millaista muistijälkeä haluaisit kokea omasta henkisestä tilasta jossain seuraavassa elämässä?

Olisiko se pyyteettömän rakkauden ymmärtämisen kokemus? Vai hyväksyntä kaikkea olevaista kohtaan? Olisiko se murheen lipun kantajana olemista?

Mieti millaisen muisti pyyhkäisyn toivoisit itsestäsi kokevan jossain tulevassa elämässä ja mieti miten nyt tässä elämässä vahvistat tuon haluamasi henkisen opin lisääntymistä itsessäsi?

-Anneli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *